FAGERBACKAN KARJAMAJAPAIKKA

Karjamajakulttuurilla on pitkät perinteet pohjoismaiden historiassa. Karjamajatoiminnalla oli suuri merkitys Ruotsin, Norjan ja Suomen maataloudessa. Sen pääasiallinen tarkoitus oli
saada hyödynnettyä kauimmaiset luonnonniityt laiduntamalla kesäaikana ja täten säästää kotipuolen laidunmaita.

Karjamajojen pito oli yleistä Pohjanmaan rannikkoseudulla. Täällä laidunnettiin niin takamaat kuin rantaniityt ja saaretkin.

Purmolla eivät karjamajat olleet kuitenkaan yhtä yleisiä kuin monilla muilla paikoilla, mikä johtunee siitä, että asutus oli suhteellisen harvassa pitkin kahta jokivartta. Laidunmaita oli siten riittävästi kotinurkillakin.

Karjamajatoiminta näyttää alkaneen Purmolla myöhemmin kuin muualla Pohjanmaalla. Luultavasti Purmolla tämä ilmiö voidaan liittää siihen, että 1800-luvun loppupuolella lypsykarjan merkitys kasvoi meijereiden tulon myötä ja asutuksen lähellä olevat luonnonniityt muokattiin viljelylle.

Kuten asutus olivat karjamajatkin Purmolla yksittäin siellä täällä. Vain eräällä alueella keskittyminen oli niin suurta, että voidaan puhua karjamajakylästä. Paikka on Fagerbacka Alapurmolla, noin 5 km Purmon kirkolta etelään.

Fagerbacka tyypillisine metsä- eli puolikarjamajoineen oli Västerbackan talonpoikien karjamaja-alue. Nygård Rekno 11 –nimiseen kantataloon kuuluvien tilojen karjamajoja alueella oli neljä, Bäck Rekno 12:lla kolme ja Mattjus Rekno 9:llä yksi.

Siitä, milloin Fagerbackan asuttaminen alkoi, ei ole varmaa tietoa. Paikan kerrotaan aikaisemmin olleen tervanpolttajien olinpaikkana. Vuonna 1825 on tiettävästi poltettu useita suuria tervahautoja Fagerbackan ympäristössä. Tilalliset päättivät tuohon aikaan viedä alueelle muutamia lehmiä ja rakentaa niille yhteisen navetan. Tästä katsotaan karjamajatoiminnan paikalla alkaneen.

Säilyneistä asiakirjoista ilmenee, että 1850-luvulla Fagerbackassa oli asumuksia. 1800-luvun loppupuoliskolla ja 1900-luvun alkuvuosikymmenillä rakennusten määrä lisääntyi. Kaksi viimeisintä tupaa valmistui 1910.

Fagerbackan karjamajakylä oli laajimmillaan 1920. Silloin siellä oli kahdeksan tupaa, yhdeksän navettaa, useita latoja, talli, aittoja sekä maakellari, kolme vinttikaivoa ym.

Tuvat pienine tontteineen ja kaivot oli ympäröity aitauksin. Tuvassa oli yksi isompi huone, jossa oli tulisija, sekä yksi tai useampi pieni huone, kuten eteinen, varasto tai kamari.
Yleensä vain suurin huone oli hirrestä ja lisärakennelmat laudasta, mutta kokonaan hirrestä veistettyjä tupiakin alueella oli. Asuinhuoneet oli tapetoitu sanomalehdillä.
Navetat oli rakennettu piiluttamattomasta hirrestä.


Fagerbacka oli kesäkuukausina toimiva kyläyhteisö. Ne, joilla oli lehmiä lypsettävänä, asuivat siellä yleensä kokoaikaisesti. Usein lähdettiin kuitenkin aamulypsyn jälkeen kotitilalle päiväksi muihin töihin ja palattiin taas iltalypsylle. Koska karjanhoito kuului yleensä tilan nuorille, kerääntyi paikalle pyhänajaksi muutakin nuorisoa.

Touko-kesäkuusta elo-syyskuuhun saivat lehmät vapaasti kulkea päivät metsissä. Ne laidunsivat soilla ja metsäniityillä ja palasivat kellokkaan johdolla navetalle illaksi. Lähistöllä olevat heinäniityt oli aidattu, joten lehmien vapaa kulkeminen oli mahdollista.

1900-luvun alussa tiedetään Fagerbackassa olleen yhtäaikaa 70-80 lehmää ja vasikkaa. Maito kuljetettiin päivittäin kotiin Västerbackaan ja sieltä edelleen meijeriin. Ennen meijereiden tuloa maito kirnuttiin voiksi Fagerbackassa.

Karjamajatoiminta Fagerbackassa päättyi kun v. 1921 säädetty ns. aitalaki kielsi karjan laiduntamisen metsämailla. Purmolla lakia alettiin noudattaa vuoden 1925 alussa, minkä jälkeen tuvat yhtä lukuunottamatta siirrettiin alueelta pois. Muista rakennuksista osa siirrettiin muualle, osa rappeutui.

Ajatus Fagerbackan ennalleenrakentamisesta iti pidemmän aikaa, kunnes v. 1996 perustettiin yhdistys ”Föreningen Fagerbacka Fäbodställe r.f.”, jonka päämääränä on tallentaa karjamajapaikan perinteitä ja rakentaa ennalleen osa alkuperäisestä miljööstä.

Vuodesta 1996 lähtien Fagerbackassa on saatu paljon aikaan. Alueella on tällä hetkellä viisi tupaa, kaksi navettaa, kolme latoa, maakellari, kolme kaivoa sekä lähes 200 m vanhanajan ”risuaitaa”. Useimmissa rakennuksissa on tuon ajan mukainen sisustus.
Fagerbacka on jälleen tunnusomainen karjamajapaikka.

Luonnonkaunis Fagerbackan karjamaja-alue on nykyään suosittu retkeilykohde: yli 2000 vieraskäyntiä vuosittain. Paikka on avoinna aina ympäri vuoden. Autotien lisäksi Purmon kirkolta lähtevä vaellusreitti (Sisbacka-Fagerbacka-Forsnabba 16 km) vie Fagerbackaan, samoin talvella hiihtolatu ( Åvallenin urheilukenttä – Fagerbacka ).

Fagerbacka-yhdistys järjestää vuosittain kesäjuhlan ”Sommarsamling vid Fagerbacka”, jossa esitetään lyhyen ohjelman lisäksi vanhanajan työtapoja. Maaliskuussa järjestetään Fagerbackan ulkoilupäivä-tapahtuma.

Opastuksen ja tarjoilun ryhmille voi tilata:

          Tommy Olin, 06-7271010 (työ), 0500 272232,
          e-mail: tommy.olin@multi.fi
          osoite: Storbackav. 3, FI-68930 Purmo, Finland
          Sven-Erik Olin, 06-7272134
          Gösta Löfbacka, 06-7272120